|
Tarinoita erotuomariudesta syksyllä 2010
Asta Einistö:
 "Aloitin tuomaroinnin noin kaksi vuotta sitten, kun oma peliura loppui loukkaantumiseen, ja jotenkin piti päästä vielä hämmentämään salibandysoppaa.
Kaveri oli menossa kurssille, ja kun se järjestettiin vielä Nummelassa, päätin lähteä mukaan. Sillä tiellä sitten ollaan.
Tärkeintä tuomariudessa minulle on pitää peli joukkueille mukavana, reiluna ja turvallisena."
Jenni Heikkinen:
 "Tuomariurani alkoi aika tarkalleen 10 vuotta sitten, kun istuin ensimmäistä kertaa erotuomarikoulutuksessa.
Tuomariksi lähdin, koska minulla on pakollinen tarve tehdä elämässä haasteita, jotka näyttävät ja tuntuvat vaikeilta ;)
Tärkeintä tuomariudessa minulle on löytää yhteisymmärrys ja hyvä fiilis peleihin pelaajien yms yms muiden lajin parissa toimijoiden kanssa."
Tarinoita erotuomariudesta syksyllä 2009.
Susanna Mäki |
"Olen aloittanut tuomarina syksyllä 2008 ja ehtinyt tuomaroimaan syksyyn 2009 mennessä 59 peliä.
Lähdin erotuomariksi,koska lopetin salibandyn pelaamisen ja minulla tuli ikävä lajia. Nyt voin olla mukana salibandytouhuissa, vaikkakin vähän eri näkökulmasta, kuin ennen. Tämä on hyvä harrastus ja laittaa aivonystyrät koetukselle. Tuomarointi on antanut mulle paljon. Olen oppinut enemmän salibandystä, kuin koskaan pelatessani sitä. Se on koetellut myös mun itsevarmuutta.
Tärkeintä minulle tuomariudessa on ohjata peliä niin, että olisin mahdollisimman reilu ja hommani osaava. Olen vasta vuoden tuomaroinut ja oppimista on vielä paljon. On myös tärkeää yrittää opastaa pelaajia niin, että he myös oppisivat salibandystä enemmän."
|
|
Mirka Lahti |
"Kävin tuomarikurssin tammikuussa 2006. Kurssin jälkeen otin heti palstalta innoissani muutaman M5 pelin. Pelit ei menneet ihan niin "helposti" kun kuvittelin. Tuo kausi jäi myöhäisen alottamisen takia tyngäksi ja kesätauolle lähdin varmana siitä, että en jatka tätä nöyryyttävää hommaa enää ikinä. Niin vaan sitä mieli tekikin laittaa itsensä likoon taas syksyllä ja katsoa mihin neidin rahkeet riittävät.
Tuomariksi lähdin, kun pelailin vielä itse tuolloin ja mielessä kävi ajatus, että mitäs sitten kun motivaatio pelaamiseen loppuu. Olin valmentanut ja jojoillut sekä toiminut seura-aktiivina ja tatsia salibandyyn en halunnut menettää. Jäljelle jäi sitten tuomarin hommat. (vaikkakin olin aina luvannut ja vannonut, että tuomariksi en ala ikinä!).
Silläkin oli varmaan merkitystä, että olin aina pelaajana manannut tuomarit alimpaan lokeroon. Ajattelin käydä ottamassa selvää onko se muka niin vaikeeta nähdä mitä siellä kentällä tapahtuu. |
|
Tärkeintä tuomariudessa minulle on itsensä kehittäminen. Tässä lajissa voi kehittyä koko ajan, se on ihan itsestään kiinni, kuinka paljon haluaa tehdä työtä sen eteen. Pelatessa tuli oma fysiikka ja tekniikka tiensä päähän. Tässä kehitetään samoja asioita mutta hieman toisesta näkökulmasta.
Lisäksi tuomarina toimiessa vaaditaan niitä kaikkia taitoja mitä tarvitaan ihan jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi työssä, muissa harrastuksissa, perheen parissa ja tuiki tuntemattomia kohdatessa: johtamistaito, kärsivällisyys, johdonmukaisuus, sosiaalisuus, reaktiokyky, tasapuolisuus ja avoimuus - listaa riittää..
Sen lisäksi paljon puhuttu erotuomarijoukkue on tajuttoman mukava jengi! On todella siistiä kuulua näin huumorintajuiseen porukkaan Jos olisin tiennyt aikaisemmin miten kivaa hommaa tämä on, niin olisin ryhtynyt jo aiemmin!"
|
Joel Kujala |
"Tuomariurani alkoi tammikuussa 2007, eli nyt lähtee neljäs kausi käyntiin.
Niin hassua kuin se onkin, päädyin USBEK:n sivuille tuulitakissa olevan mainoksen kautta. Sieltä löytyi sitten mainos, jossa kutsuttiin kurssille, ja tajusin, että tämä homma voisi olla minulle sopiva.
Tärkeintä tuomariudessa on minulle tiivistetysti: hyvä seura, sosiaalinen homma, mahdollisuus kehittyä niin ihmisenä kuin tuomarinakin. Eipä tietysti rahastakaan ole "köyhälle opiskelijapojalle" (sic) haittaa!"
|
|
Manu Marttinen |
"Aloitin tuomaroinnin puulaakisarjassa joskus 96-97. Sarjaa pelattiin Kotkan "Kössi" hallilla (squash, jos joku ei ymmärtänyt). Pelasin itse tuossa kyseisessä puulaakisarjassa. Tuomareita ei ollut - yllätys yllätys - tuolloinkaan liikaa ja hallin omistaja koki minut helpoksi eli varmaksi tapaukseksi pyytää tuuraamaan poisjäänyttä tuomaria.
Siirtyminen ihan ihka oikeaksi tuomariksi salibandyliiton peleihin tapahtui syksyllä 1999. Peruskurssi pidettiin Imatralla ja kouluttajina toimivat Kaakkois-Suomen ehkä kokenein erotuomari Veikko Pirhonen sekä tulevallakin kaudella MLiigaET-ryhmässä toimiva Pasi Kylmämaa.
Aluksi toki houkuttimena toimi raha: nuoren pojan oli mukavaa saada hieman mopoon bensaa ja limpparirahaa perjantai-illaksi. Palkkio oli niinkin hurja kuin 25 markkaa (reilu 4 euroa niille jotka eivät markkoja enää muista) 2x15min pelistä yhdellä tuomarilla 4+mv vs 4+mv hyvin pikku-pikku kaukalossa. Mukana olon syyt ovat ehkäpä noista ajoista hiukka muuttuneet. ;)
|
|
Tärkeitä asioita tuomariudessa on toki paljon. Esimerkkinä voisi mainita kaikki ne hienot ihmiset, joita olen saanut tavata harrastuksen parissa vuosien aikana. Itse pidän toki myös harrastuksen tarjoamasta liikunnan mahdollisuudesta ja sen sosiaalisesta puolesta.
Korkeimmalle jalustalle voisi kuitenkin nostaa tuomaroinin haastavuuden: tavoitteellisuus itsensä kehittämisessä, kovan ottelun tuoma paine, suoritukseen valmistautuminen, itse suoritus ja ottelun kunniallinen läpivienti ovat todella hienoja kokemuksia. Toki urheilumaailmaan mahtuu myös epäonnistumisia, jotka pitääkin käyttää itsensä kehittämiseen. Koenkin tuomaroinin todella hyvänä harrastuksena kehittämään itseään myös henkisellä puolella. Omalta osaltaan tämä harrastus onkin auttanut myös arki- ja työelämän haasteissa."
|
|
